Syksy etenee ja sadetta on riittänyt. Nyt ilmojen viiletessä tuli mieleen alkaa käyttää Iskaa taasen rinnejuoksussa. Ei ole tullut aikoihin käytyä, kesä oli niin kuuma, ettei silloin voinut. Sen verran "höyrypäisiä" saattavat olla, että juoksevat itselleen lämpöhalvauksen. Sain huomata, että olipa Iskan kunto laskenut kesän aikana. Parhaimmillaan olen juoksuttanut 10 + tauko + 10 kertaa, rinne on tosi jyrkkä ja pehmeähiekkainen. Nyt en uskaltanut juoksuttaa kuin 6 + tauko ja toisella kertaa viides ylöstulo oli jo sen verta heikompaa, et piti lopettaa. Ja maitohapoillehan se taisi mennä, oli hoippuroiva hetken aikaa. Nyt tarvii käydä säännöllisesti kunnes maa jäätyy ja koittaa nostaa kuntoa pikkuhiljaa. Jos sille pentueen laitan, on sen hyvä olla hyvässä fyysisessä kunnossa.

Iskan tytär Contra käväisi luonnetestissä. Meni ihan ok, loppupisteet + 198. Toimintakyky on tärkeä asia ja Contra sai +2:n eli hyvän. Kelkka oli outo ilmestys, mut meni se katsomaan sitä oma-aloitteisesti. Kovuudesta se kylläkin sai hieman pehmeän, ite oisin laittanut sen kovaksi. Haalarista se ei välittänyt lainkaan, käveli toistolla sen yli. Myöskin taisteluleikissä se se ei välittänyt kuormasta, vaan osoitti kovan luonnetta. Mieluusti se tyrkytti keppiä tuomarille ja olis vaan jatkanut leikkiä. Aika jännä, että testissä käytetään toisille puukeppiä, pureksituttaa se kovana esineenä usein koiraa, purupatukkaan ois ottanut varmasti napakamman ja pitävämmän otteen jo heti. Ihan pienellä liikkeellä tuomari käsitteli koiraa, huomasi varmaan, ettei tarvitse liiemmin ärsykkeitä syttyäkseen. Puolustuhalu oli suuri +3 ja se pysyi loppuun asti ohjaajansa edessä, ei väistänyt. Siitä nopea palautuminen. Samoin terävyys +3. Tynnyriä se katteli hetken, mutta tämä testi oli kovin pienessä tilassa ja tynnyrin jälkeen ei ollut palautumista vaan käännyttiin heti ympäri. Mut siitä ilmeisesti tuomari katsoi, että ilmensi ihan vähän ja siitä +1 hieman pehmeä. No, näitä sattuu. Hermorakenne + 1 hieman rauhaton ei ole ihan parasta, mut on totuus. Mut tätä olen paljon pohdiskellut, mutulla tuntuu, että jos tykkää kiihkeistä, helposti "korkealle ja kovaa" syttyvistä, taisteluhaluisista koirista, ni mahtaako ne koskaan voida olla ihan viilipyttyjä. Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että koira olis hermorakenteeltaan heikkoa tyyppiä, vaan kyse on tasapainosta. Onpa Iskakin syttyessään kiihkeä ja myös helposti korkealle kiihtyvää sorttia. Silti, se on melko tasapainoinen, mutta ei ehkä ihan täysin.