Onpa mukavaa, että pahimmat pakkaset taasen hellitti. Mikä ihmeen ilmaston lämpenenmismuutos tämmöinen on? Kun talvet eikun kylmenee vaan, taitaa uusi jääkausi tulla.

No, tänään pakkasta iltapäivällä yksi aste ja autolle huolto tilattuna. Koira mukaan reissuun ja auton huollon aikana kahden tunnin ulkoilua josta puolet metsämaastossa. Koirahan nauttii, vaan ei väsy, mä väsyn kyllä. Pajalle tullessa auto edelleen nosturilla, tovi piti odotella ennen kuin sain koiran autoon. Iska olis moikannut kaikki asentajat... mut osasi se olla paikallaankin käskyn voimalla, ni ei tarvinnut hävetä vallan. 300 euroa sinne taasen hujahti, mut nyt kelpaa taasen ajella.

Tammikuuta odottelen, ni alkaa taasen talven selkä taittua vähitellen. Joulu ei oikein ole mun juttu, kun ei ole pientä lasta enää. Kaupoissa hirveet ruuhkat ja mainoksia sataa postiluukusta. Ennemmin tykkään ehkä sitten hyvästä ruuasta (vähän liikaakin) ja vapaapäivistä, kuin että ostellaan kaikenmoista "krääsää".

Iskan kanssa ollaan tottisteltu muuten vain, jotta koira saa puuhastella. Päivitin sivuille pari videotakin sen nykypäivän tottistelusta. Meitil on nykyään suhde aika kiva, aika jännä pakkaus se on, kun sen kanssa on tullut käytyä aika paljon tahtojen taisteluakin ja vasta nyt se tuntuu olevan oikealla asenteella tottisteluissa, nykyään välillä se jopa yrittää miellyttää minuu, on siis aktiivinen minuu kohtaan. Aika mukavaa...

En sitten sen vetämistä saanut pois ja oli pakko luovuttaa, mitäpä sitä koiraa kiusaamaan, kun ei mennyt perille oikea asia. Tuntuu, että sanonta vanha koira ei opi istumaan - pitää paikkansa tässä asiassa.

Uusia palloja tilasin, Iska kun on nyt saanut pitää nykyään palloja lenkeillä ja muutoinkin, tuppaa se puremaan ne rikki. Meneehän ne rikki, kun saa oikein ajan kanssa pureskella. Täytyyhän sitä vanhalle jotain hupia suoda. Tilasin kahvallisia palloja, ne pysyy hyppysissä parhaiten ja helposti. Jospa kolme palloa riittäisi pidemmäksi aikaa.

Pentuetta suunnittelen ensi vuoden alkuun, vielä ei ole satavarmaa, toteutuuko se. Mahdollisia uroksia kattelen, josko löytyisi tälle sopiva. Tällä kertaa koitan käyttää hieman eri tyyppistä kuin viimeksi. Luuston terveyteen tarvii kiinnittää aika paljon huomiota myös.

Iskan tyttärillä, molemmilla suojelua harrastavilla on nyt tulos kakkosesta, toinen VPG ja toinen IPO. Tosi kiva juttu.

Syksy etenee ja sadetta on riittänyt. Nyt ilmojen viiletessä tuli mieleen alkaa käyttää Iskaa taasen rinnejuoksussa. Ei ole tullut aikoihin käytyä, kesä oli niin kuuma, ettei silloin voinut. Sen verran "höyrypäisiä" saattavat olla, että juoksevat itselleen lämpöhalvauksen. Sain huomata, että olipa Iskan kunto laskenut kesän aikana. Parhaimmillaan olen juoksuttanut 10 + tauko + 10 kertaa, rinne on tosi jyrkkä ja pehmeähiekkainen. Nyt en uskaltanut juoksuttaa kuin 6 + tauko ja toisella kertaa viides ylöstulo oli jo sen verta heikompaa, et piti lopettaa. Ja maitohapoillehan se taisi mennä, oli hoippuroiva hetken aikaa. Nyt tarvii käydä säännöllisesti kunnes maa jäätyy ja koittaa nostaa kuntoa pikkuhiljaa. Jos sille pentueen laitan, on sen hyvä olla hyvässä fyysisessä kunnossa.

Iskan tytär Contra käväisi luonnetestissä. Meni ihan ok, loppupisteet + 198. Toimintakyky on tärkeä asia ja Contra sai +2:n eli hyvän. Kelkka oli outo ilmestys, mut meni se katsomaan sitä oma-aloitteisesti. Kovuudesta se kylläkin sai hieman pehmeän, ite oisin laittanut sen kovaksi. Haalarista se ei välittänyt lainkaan, käveli toistolla sen yli. Myöskin taisteluleikissä se se ei välittänyt kuormasta, vaan osoitti kovan luonnetta. Mieluusti se tyrkytti keppiä tuomarille ja olis vaan jatkanut leikkiä. Aika jännä, että testissä käytetään toisille puukeppiä, pureksituttaa se kovana esineenä usein koiraa, purupatukkaan ois ottanut varmasti napakamman ja pitävämmän otteen jo heti. Ihan pienellä liikkeellä tuomari käsitteli koiraa, huomasi varmaan, ettei tarvitse liiemmin ärsykkeitä syttyäkseen. Puolustuhalu oli suuri +3 ja se pysyi loppuun asti ohjaajansa edessä, ei väistänyt. Siitä nopea palautuminen. Samoin terävyys +3. Tynnyriä se katteli hetken, mutta tämä testi oli kovin pienessä tilassa ja tynnyrin jälkeen ei ollut palautumista vaan käännyttiin heti ympäri. Mut siitä ilmeisesti tuomari katsoi, että ilmensi ihan vähän ja siitä +1 hieman pehmeä. No, näitä sattuu. Hermorakenne + 1 hieman rauhaton ei ole ihan parasta, mut on totuus. Mut tätä olen paljon pohdiskellut, mutulla tuntuu, että jos tykkää kiihkeistä, helposti "korkealle ja kovaa" syttyvistä, taisteluhaluisista koirista, ni mahtaako ne koskaan voida olla ihan viilipyttyjä. Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että koira olis hermorakenteeltaan heikkoa tyyppiä, vaan kyse on tasapainosta. Onpa Iskakin syttyessään kiihkeä ja myös helposti korkealle kiihtyvää sorttia. Silti, se on melko tasapainoinen, mutta ei ehkä ihan täysin.

6.9.2010

Viikonloppu meni Iskaa treenatessa. Koitin parantaa meitin suhdetta, vielä en tiedä, onnistuinko. Se alkoi jumittaa istumista sitten... kun annoin sille vapauksia, tulikin sen junttimainen puoli taasen esiin. Tarvinnee katsoa vielä myöhemmin, oliko se vaan ohimenevä juttu. Kovin tosissani en viitsi sitä treenailla, kun se on jo veteraani-ikäinen. Ajettiin jälkikin, oli toinen tänä kesänä. Teknisesti se osaa jäljestää, mut nyt jäi kyllä yksi esine ja lopussa se antoi ruokapurkin hajujen vaikuttaa. Normaalisti se ajaa ihan loppuun asti, mut nyt ei tietty ihmeitä voi odottaakaan, kun ei ole treenattu tuon enempää. Taidan mennä muutaman koittaa vielä, josko se parantaisi ihan sillä. Saapi koiruus jotain tekemistä kuitenkin.

Onnistuihan tuo, siis tämän tekeminen ja ulkoasukin on ihan miellyttävä.

Innostuinpa nyt pohdiskelemaan tuota koiraa. Ongelmat meitin väleissä juontaa aika paljon sen vetämisestä. Se on ollut kova tyttö vetämään taluttimessa sekä ulos- että sisällepäin. Pentu- ja nuoruusajoilta opittua, sisälle tullessaan on saanut ruokaa, joka on sen elämän yksi tärkeimmistä asioista. Sitä vetämistä siltä olen yrittänyt myöhemmin poistaa monin eri tavoin. Ja pakko myöntää, että onnistumatta siinä. Se juurikin pilaa suhdetta, kun koiralla on sitten ristiriitoja, muutoin kun se tottelee aikas hyvin, mutta toisessa kohtaa en saakaan omaa tahtoani läpi. Koira joutuu elämään epätietoisuudessa omasta paikastaan ja se tuo sille stressiä ja aiheuttaa epäluottamusta minuu kohtaan. Vuosien aikana asiasta on "otettu yhteen" nyt jo kahteen otteeseen, pitkiä aikoja kumpikin kerrallaan. Mut nyt päätin luovuttaa, on pakko tai meitin suhteesta ei jää jäljelle mitään hyvää.

Heitinpä n. kuukausi sitten kelkan toisinpäin, eli alkuun jopa kehuin sitä vetämisestä, tosin vain kerran. Sittemmin olen ollut kuin en huomaisikaan asiaa ja kas, koirakin rauhoittui, kun en enää taistele sen kanssa. Parempi se on olla taistelematta, jos ei sitä kerta voi "voittaa", ei koskaan pitäisi näyttää koiralle omaa "kädettömyyttään". Asiaa auttaa myös se, että käytän nykyään kotioloissa sillä fleksiä taluttimena. Se pääsee haistelemaan "posteja" vapaasti sen avulla ja saa muutoinkin liikkumatilaa vapaammin. Kulkekoonn kotinurkissa lopun ikäänsä vaikka flexissä. Toki toisinaan se innostuu vetämään vieläkin, mut yritänpä kestää vaikka oman selän päälle se ottaakin. Toisinaan pysähdyn ja koirakin pysähtyy, ni saan hengähtää.

Että kaikenlaista ongelmaa sitä "vanhalla" iällä koirien kanssa voi tullakin. Enpä olis uskonut, oma usko omiin kykyihin (koiran hallintaan saamiseen) vieläkin saa kolauksen.

Puruissa ei hallinnan kanssa olekaan ongelmaa, siellä kun sitä on tehty ihan alusta asti koiran henkisen kasvun mukaan, eikä mun koirat yleensä saa kokea minkäänlaista rakoilua tai lipsumista siinä. Tottisosio tosin on aika p:eestä. Iska on hyvin näyttänyt myöhemmin, mitä kaikkea sen kanssa on jättänyt tekemättä ja joka johtui ihan omasta laiskuudesta tarttua asiaan, järki ja oma kokemus kyllä sanoi, mitä milloinkin olisi pitänyt tehdä. Mut juurikin oma usko omiin taitoihin väitti että kyllä sen saan myöhemminkin ja seli. seli... oi voi, ihan niin se ei mennytkään, osa unohtuikin jo.

Mut nyt lopettelen jaarittelua ja olkoon tämä lähtökohta blogille, tarvinnee alkaa hipsiä töihinkin jo.

3.9.2010 Blogi luotu

Blogit on nykyään suosiossa, jospa kokeilisin myös, innostunko tällaiseen. Pidän kyllä kirjoittelusta ja tänään Iska mokoma herätti mun puoli viideltä lipaisemalla käsivartta. Aikaa tässä nyt on, huoh, oisi ollut vielä tunti aikaa nukkua herätyskellon soittoon.

Iskaa aloin treenailla uudestaan kumminkin vielä veteraani-iässäkin. Viime syksynä oli muutto Turkuun ja sen myötä treenaaminen talvella jäi. Kun en keksinyt sille mitään uuttakaan tekemistä ja vallankin virtaisa se on vieläkin ja jotain ohjelmaa tarvinnee. Meitin suhteen parantaminen on nyt ohjelmassa, siinä kun olis korjattavaa. Se on melko hankala koiruus ollut, omaa juntturankin piirteitä sille päälle sattuessaan ja se tuo omat juttunsa treenenihin ja myös kotielämään. Ei oiken aina ole tiennyt, että mistä narusta sitä pitäisi vetää... on se vaan niin, että vaikka koiria on ollutkin jo useita, aina vaan seuraava voi olla taasen erilainen, vaikka jotain piirteitä tietty kulkee suvussakin.