Tänään pentu; tuleva Kamuteams Dirty Harry 4 vuorokautta. Ehkä tää onkin ihan kunnossa oleva. Syö hyvin ja nukkuu tyytyväisenä ja näyttää se jo olevan vankistunutkin. Maitoa ainakin riittää, kun yksinäinen on, kukaan ei tuupi pois tissiltäkään. Vatsa on pullollaan maitoa.

Iska vaikuttaa jo hyvin palautuneelta. Sille kyllä tuli rasitusta ihan liikaa juuri pentunsa saaneena. Muutoinkin, kun onhan se jo iäkkäämpi koira. Nartunhan tulisi saada olla rauhassa hoitaa pentunsa, eikä nämä mun nartut kumminkaan pidä siitä, että edes mä kosken pentuihin kun ne ovat vielä pieniä, saatikka sitten että joudun sitä tekemään toistuvasti. Lisäksi ne välittää pennuistaan tosissaan ja siten huolikin on suuri jos pennuilla on hätää. Nyt joutusin tosi paljon häiriköimään sitä, kun niin se meni et yksi ongelma johti toiseen. Huh sentään, ei tekis mieli ihan heti tehdä pentuja uudestaan. Mut, nyt alan uskoa, että ehkä tästä selvitään, tai siis Iska ja pentu selviää. Jos nartulle tulee liikaa henkistä kuormaa se voi vaikka hylätä tai peräti listiä pentunsa, mutta onneksi Iska taisi kestää kuitenkin kaiken kuorman.

Pennut syntyi Perjantaina 21.10 2011. Kolme niitä sitten oli, joista viimeinen kuolleena syntynyt. Eläviä oli kaksi harmaata kollipoikaa, pienehköjä, mutta eläväisen oloisia. Ne syntyi ensin ja niiden synnytys oli ihan normi. Supistusten alusta n. tunti; eka poika ja sitten 40m min ja toinen poika. Iska voi nyt hyvin, mutta kuolleen pennun synnytys oli rankka juttu. Pentu oli todella suuri ja ollut kuolleena jo jonkin aikaa, sillä oli jo kuolonkankeutta aika paljon. Eipä se sitten tullutkaan ulos, ei millään narttu pysty semmoista työntämään. Iska yritti todella lujaa, lopulta niin, että lihakset meni ihan maitohapoille muutaman kerran. Eläinlääkärille sitten oli lähdettävä ja siellä pentu saatiin kuin saatiinkin ulos ilman leikkausta kumminkin. Kyllä tuli Iskaa surku. Se olis ollut narttupentu, että sekin harmitti kyllä.

Kävi vielä ikävästi toisen uroksen kanssa, kun tunteja kului, huomasinpa vähitellen,, että kaikki ei ole kunnossa sillä. Pentu huusi paljon ja sen liikunta ei ollut normaalia. Vuorokauden ikäisenä käytin senkin sitten eläinlääkärillä ja kyllä oikeassa olin, pentu piti lopettaa. Ei siitä olis tullut koiraa, sen etujaloissa oli jotain vikaa. Eipä sitä tiedä, mikä moinen vaiva oli, joku mutaatio ehkä, eikä se sitten välttämättä ole mitenkään perinnöllinen vika.

Iskaa tuli surku, rankka synnytys sen nartun takia ja sitten huutava pentu vielä. Tietäähän se emä, että sillä ei  ole kaikki hyvin, Iska tuppas hermostumaan lopulta sen huutamisen kanssa. Muutoinkin, kun se on jo 8, vaikka ikäisekseen ihan vahva onkin, uskoakseni se tarvitsee palautumisaikaa ja lepoa siihen enempi, kuin nuorempana. Eipä se saanut sen huutavan kanssa juurikaan levätä edes. Lauantai-ilta sitten pennun lopetuksen jälkeen oli huomattavasti rauhallisempaa. Toinen poika nyt ainakin näyttää ihan normaalilta ja terveeltä, syö ja nukkuu eli ihan tyytyväiseltä tuntuu. Toivottaasti se nyt olis terve. Mä niin odotin saavani tästä ihan ok. harrastuskoiria muutamia enemmän ja jotta olis tullut niitä suvunjatkaja-narttujakin sitten. Aika näyttää sitten, mitä tuosta uroksesta tulee.

Tänään Sunnuntaina 43 vrk täynnä. Iska ei kovin hirmuisesti ole pyöristynyt. Mitään suurta pentuetta ei kyllä ole tulossa, mutta kokoa ne kasvaakin huisisti sitten viimeisen kahden viikon aikana, nyt on siis n. kolme vielä jäljellä.

Olispa ny edes se 4 ja niissä kumpaakin sukupuolta.

Lauantaina 17.9. tuli toisesta astutuksesta neljä viikkoa täyteen. Eilen Maanantaina käytiin ultrassa. Ei löytynyt kuin kaksi pentua, vaikka eläinlääkäri Rastas haki todella huolella. Rastas ei meinannut antaa periksi ollenkaan, mut ei vaan näkynyt enempää. Ultrahan ny ei ihan satavarma ole, mut ei taida mitään kovin suurta pentuetta tulla nyt kumminkaan.

Nyt tarvii koittaa pitää mammasta hyvää huolta, jotta nuo kaksikin saapuisi maailmaan hyväkuntoisina. Tulispa ny ainakin yksi uros ja toinen saisikin sitten olla vaikka narttu jatkojalostusta ajatellen. Mieluiten jättäisin Iskan kanssa uroksen. Narttupennut emä usein kasvattaa niin tiukkaan, että se vaikuttaa pennun itsenäistymiseen ja luonteen kehittymiseen. Tietysti jos pentu on vaikkapa hyväviettinen, se voi silti olla ihan toimiva. Mut urospennun narttu antaa kasvaa vapaammin, eikä uros kenties sitten ole niin helpolla riippuvainen emästään.

Iska astutettu onnistuneesti kahteen kertaan. Uros erittäin hyvän tuntuinen koira Immo v Waldwinkel. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan parasta. Immo on koira josta mä tykkään. On se kumma, jos mä en tästä saa sellaisia, joita haenkin eli normi perhekoiria, jotka olis myös hyviä harrastuskoiriakin. Energisiä ja avoimia koiria, joista tarvittaessa löytyy luonnettakin.

Iskan juoksu alkoikin jo Maanataina sitten. Nyt olis tarkoitus astuttaa se jos vaan onnistuu tällä kertaa. Päivittelen uroksen tiedot sivuille pikapuoliin. Suunniteltu uros edustaa suvultaan tämän päivän ihan kärkisukuja suojelussa. Jänskää...

Tänään käyty eläinlääkärillä 8 v. tarkastuksessa Kennelliittoa varten. Kennelliitto kun vaatii nykyään 8 täyttäneeltä todistuksen terveydestä, ilman sitä ei pentuetta saa rekistöröityä. Ihan järkevä juttuhan tuo on, ettei käytetä heikkokuntoisia iäkkäitä narttuja.

Kaikki oli ok ja ell. sanoin se on ikäisekseen vahva ja hyvässä kunnossa. Tutkimus piti sisällään yleiskunnon tarkastelua, korvat, karvat, silmät, suu ja hampaat, sydän, kohdun tunnustelua ym. kaikenlaista.
Hampaista mä ite ajattelin, et jos on hammaskiveä, mut ei kuulemma olekaan (se on aika hyvin tän ikäisellä). Hampaissa kulmureissa on keltaista takapuolella, ni se onkin kuulemma värjäymää. Takahampaissa ei tosiaankaan ollut mitään. Etuhampaitahan Iskalla on poikki aika monta, se kun tökkää kepin- ja kävynheitossa milloin kiviin, milloin metsässä puunjuuriin. Monesti on naps vaan kuulunutkin sen töksähtäessä päin. Olisi pitänyt osata varoa heittelemästä tällaisessa maastossa. Mut 8 vuodessa väkisinkin jo ehtii paljon sattumaan.

Jos nyt Iskan pennutan, ni eläinlääkärin mielestä sen pitäisi mainiosti kestää sen rasitukset. Ainakin ulkoillessa sitä voi rasittaa hyvin, uiminen kepinheittoineen mennen tullen ja parin tunnin metsälenkki vielä välissä ei ainakaan rasita sitä mitenkään. Kotiin palatessa autosta lähtiessä veto on entisenlainen. Tietenkään sitä ei voi eläinlääkärikään ennalta tietää, että jos joku vaiva tulee.

Käytin Iskan hierojalla muuten vain, ihan ikänsäkin takia. Halusin tietää, että mikä sen kunto on noin kropaltaankin. Olikin ihan hyvässä kunnossa, lihaksisto jäntevä ja vain pientä kireyttä lantionseudulla, joka hierojan mukaan aukesi tosi helpolla. Aika yllättävää silleen, kun Iska on tosi nopealiikkeinen koira ja esim pallonheitossa sen meno voi olla aika lihaksia repivää... ja nyt kun viime talvesta asti on tullut tehtyä treenejä sen kanssa tosi vähän, ei oikeastaan ollenkaan, pelkäsin et sen lihaksisto olis "jumiutunut", mut ei.. Se on mun mielestä ja niin oli hierojankin mielestä, tosi hyvärakenteinen koira, kun selkä ei ole liian pitkä, kulmauksia sillä on sopivasti. Mun kantanarttu aikoinaan oli melko pitkäselkäinen ja siitä asti olen koittanut kiinnittää huomiota asiaan pentuetta suunnitellessani. Mut kun koiran pitää olla muutenkin hyvä, ei liikaa voi tuijottaa yhteen asiaan. Mut mieluiten käytän lyhyempiselkäistä urosta jos se vain muutoin passaa, eli muutoin koira on hyvä. Sakemanninhan kuuluu olla korkeuttaan pitempi, mut siihen riittää kunhan se on sitä hiukan vaan. Se on kanssa hyvä juttu, et Iska on ollut aina hyvä juomaan, paras siinäkin mun koirista, hyvä nestetasapaino pitää lihakset jäntevinä ja hyväkuntoisina.

Sen verran koitan jatkossa varjella sitä, se kun ei ole enää ihan nuori, et esim ennen pallonheittoa tarvii katella, et sen lihaksisto on lämmennyt. Samoin koitan tiirailla alustaa, et missä heitän. Ruohikkoinen pohja on paras paikka välttää vammat.

Jaahas, Iskalle juoksu sitten tuli ja kohta se on mennytkin. En sitten astuttanutkaan, kun alunperin sovitun uroksen omistajalle sattui lomamatka juuri samaan aikaan. Tilalle hät'hätää etsimälleni uroksella ilmeni terveysseikkoja joita en voinut sitten ohittaa. Eli astutus siirtynee syksyyn. Ehkä sitten sopinee homma taasen alkuperäisellekin uroksen omistajalle. Toivon niin ellei tässä ajassa muutoksia tule.

Nyt tarvinnee vain pitää Iska hyvässä kunnossa, kesällä ny onkin helpompaa tarjota liikuntaa, tai siis ainakin metsiin pääsee paremmin ja samoin hiekkarinne on taasen käytössä kuten myös uittamaan pääsee. Saapi nähdä, näkyykö Iskan ikä jo siellä rinteessä. On meinaan tosi raskas rinne tuo täällä. Sulaisipa tuo lumi jo!

Iska loukkasikin itsensä viime viikolla, ensin pelästyin että ei kai selkä sentään, onnahteli ja kevensi toista takajalkaansa. Mut lähemmin tarkasteltuna se olikin varvas, jonka ilmeiseisesti reväyttänyt. Tuskin on murtumaa, kun alkaa jo parantua. Ponnistanut tietty jään päällä niin kovasti. Niin se kantanarttunikin aikoinaan katkaisi jänteen takajalan varpaastaan. Kiva se, et koira liikkuessaan myös käyttää voimiaan, mut ei tietty tarvis itseään rikkoa.

Iskalle juoksua odottelen aina vaan, se vaan nyt tuntuu panttaavan sitä... Ei vaiska, nyt pitää ihan kunnon välin. Sillä on juoksut olleet kuin kellon käynti, kaksi viimeistä vain hitusen aikaisti, ni ei tiedä milloin seuraava alkaa. Taitaapi nyt palauttaa ne kohdalleen. Karva alkoi vaihtua jo Joulukuun alkupuolella, et uskoisinpa niiden
piakkoin alkavan. Uros on valittuna ollut jo aikoja sitten ja onkin sellainen, joka tukee viettirakenteeltaan Iskaa. Pennuista odotan ainakin hyvän saalisvietin omaavia.

Hyvää kuntoa koitan sillä ylläpitää, jotta synnytys sujuisi sitten mallikkaasti ja koiralla puhti riittäisi sitten. Aika paljon ollaan ulkoiltu koirapuistossa, täällä on muutama nuori koira ja niiden kanssa Iska tulee juttuun mainiosti. Harmittaa tuo suuri lumen määrä, kun sivummalle metsiin ei oikein pääse kun autolle ei ole parkkipaikkaa missään. Tottistakaan koiran iloksi ei oikein missään pääse tekemään. Muutaman kerran olen Skanssin hiljaisilla hiekkateillä ottanut vähäsen, jotta Iska saapi vähän henkistäkin tekemistä. Se kyllä vaikuttaa tosi hyväkuntoiselta ikäisekseen, vauhti ei ole hiipunut yhtään. Iska on tosi pirteä ja hyväntuulinen koiruus.

Iskan ruuan vaihdoin jo Hillssille. Sitä aikosin nyt tällä kertaa käyttää nartun ja pentujen ruokana. Tarkoitus olisi että pennut kasvuaikansakin söisi sitä. Lisäksi Iska syö ravintoainelisää, joka vaikuttaa aineenvaihduntaan ja siten ihan yleiskuntoon. Ei noissa ruuissa taida ihan kaikkea olla, kun ainakin Iskan turkki on parempi nyt, se näyttääkin hiukan mustemmalta, kun värit karvoissa on voimistuneet, samoin sen alusvilla on vahvempaa. Kokeilen tämän pentueen käyttää tuota lisää.