Tänään pentu; tuleva Kamuteams Dirty Harry 4 vuorokautta. Ehkä tää onkin ihan kunnossa oleva. Syö hyvin ja nukkuu tyytyväisenä ja näyttää se jo olevan vankistunutkin. Maitoa ainakin riittää, kun yksinäinen on, kukaan ei tuupi pois tissiltäkään. Vatsa on pullollaan maitoa.

Iska vaikuttaa jo hyvin palautuneelta. Sille kyllä tuli rasitusta ihan liikaa juuri pentunsa saaneena. Muutoinkin, kun onhan se jo iäkkäämpi koira. Nartunhan tulisi saada olla rauhassa hoitaa pentunsa, eikä nämä mun nartut kumminkaan pidä siitä, että edes mä kosken pentuihin kun ne ovat vielä pieniä, saatikka sitten että joudun sitä tekemään toistuvasti. Lisäksi ne välittää pennuistaan tosissaan ja siten huolikin on suuri jos pennuilla on hätää. Nyt joutusin tosi paljon häiriköimään sitä, kun niin se meni et yksi ongelma johti toiseen. Huh sentään, ei tekis mieli ihan heti tehdä pentuja uudestaan. Mut, nyt alan uskoa, että ehkä tästä selvitään, tai siis Iska ja pentu selviää. Jos nartulle tulee liikaa henkistä kuormaa se voi vaikka hylätä tai peräti listiä pentunsa, mutta onneksi Iska taisi kestää kuitenkin kaiken kuorman.

Pennut syntyi Perjantaina 21.10 2011. Kolme niitä sitten oli, joista viimeinen kuolleena syntynyt. Eläviä oli kaksi harmaata kollipoikaa, pienehköjä, mutta eläväisen oloisia. Ne syntyi ensin ja niiden synnytys oli ihan normi. Supistusten alusta n. tunti; eka poika ja sitten 40m min ja toinen poika. Iska voi nyt hyvin, mutta kuolleen pennun synnytys oli rankka juttu. Pentu oli todella suuri ja ollut kuolleena jo jonkin aikaa, sillä oli jo kuolonkankeutta aika paljon. Eipä se sitten tullutkaan ulos, ei millään narttu pysty semmoista työntämään. Iska yritti todella lujaa, lopulta niin, että lihakset meni ihan maitohapoille muutaman kerran. Eläinlääkärille sitten oli lähdettävä ja siellä pentu saatiin kuin saatiinkin ulos ilman leikkausta kumminkin. Kyllä tuli Iskaa surku. Se olis ollut narttupentu, että sekin harmitti kyllä.

Kävi vielä ikävästi toisen uroksen kanssa, kun tunteja kului, huomasinpa vähitellen,, että kaikki ei ole kunnossa sillä. Pentu huusi paljon ja sen liikunta ei ollut normaalia. Vuorokauden ikäisenä käytin senkin sitten eläinlääkärillä ja kyllä oikeassa olin, pentu piti lopettaa. Ei siitä olis tullut koiraa, sen etujaloissa oli jotain vikaa. Eipä sitä tiedä, mikä moinen vaiva oli, joku mutaatio ehkä, eikä se sitten välttämättä ole mitenkään perinnöllinen vika.

Iskaa tuli surku, rankka synnytys sen nartun takia ja sitten huutava pentu vielä. Tietäähän se emä, että sillä ei  ole kaikki hyvin, Iska tuppas hermostumaan lopulta sen huutamisen kanssa. Muutoinkin, kun se on jo 8, vaikka ikäisekseen ihan vahva onkin, uskoakseni se tarvitsee palautumisaikaa ja lepoa siihen enempi, kuin nuorempana. Eipä se saanut sen huutavan kanssa juurikaan levätä edes. Lauantai-ilta sitten pennun lopetuksen jälkeen oli huomattavasti rauhallisempaa. Toinen poika nyt ainakin näyttää ihan normaalilta ja terveeltä, syö ja nukkuu eli ihan tyytyväiseltä tuntuu. Toivottaasti se nyt olis terve. Mä niin odotin saavani tästä ihan ok. harrastuskoiria muutamia enemmän ja jotta olis tullut niitä suvunjatkaja-narttujakin sitten. Aika näyttää sitten, mitä tuosta uroksesta tulee.

Tänään Sunnuntaina 43 vrk täynnä. Iska ei kovin hirmuisesti ole pyöristynyt. Mitään suurta pentuetta ei kyllä ole tulossa, mutta kokoa ne kasvaakin huisisti sitten viimeisen kahden viikon aikana, nyt on siis n. kolme vielä jäljellä.

Olispa ny edes se 4 ja niissä kumpaakin sukupuolta.