Blogit on nykyään suosiossa, jospa kokeilisin myös, innostunko tällaiseen. Pidän kyllä kirjoittelusta ja tänään Iska mokoma herätti mun puoli viideltä lipaisemalla käsivartta. Aikaa tässä nyt on, huoh, oisi ollut vielä tunti aikaa nukkua herätyskellon soittoon.
Iskaa aloin treenailla uudestaan kumminkin vielä veteraani-iässäkin. Viime syksynä oli muutto Turkuun ja sen myötä treenaaminen talvella jäi. Kun en keksinyt sille mitään uuttakaan tekemistä ja vallankin virtaisa se on vieläkin ja jotain ohjelmaa tarvinnee. Meitin suhteen parantaminen on nyt ohjelmassa, siinä kun olis korjattavaa. Se on melko hankala koiruus ollut, omaa juntturankin piirteitä sille päälle sattuessaan ja se tuo omat juttunsa treenenihin ja myös kotielämään. Ei oiken aina ole tiennyt, että mistä narusta sitä pitäisi vetää... on se vaan niin, että vaikka koiria on ollutkin jo useita, aina vaan seuraava voi olla taasen erilainen, vaikka jotain piirteitä tietty kulkee suvussakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti