No nii, nyt on käyty Örkin kans ekan kerran maalimiehen edessä... Oltiin sunnuntaina 30.12.  Tarvii sanoo, että en kyllä ollut pettynyt siihen. Erityisesti pidin siitä, että miten se meni kentälle. Örkillähän ei ole kovinkaan kummoista vietillistä pohjaa eli ehdollistumaa tuonne Kuusjoen kentälle, ni varsinkin siihen nähden se oli aikas hyvä... Alle kolmikuisena oltiin käyty kolmisen kertaa ja nyt viikkoa ennen Joulua kävin tätä varten yhden kerran näyttämässä paikkaa sille. Silloin siellä oli lunta niin paljon, et ihan mökille asti autolla ei päästy, kävellen käytiin vähän kentällä leikkimässä ja ulkoilutin molemmat koirat kentän ympäristössä.

Kaiken kaikkiaankin sillähän on vähäinen viettipohja, kun vasta n 5 kk_iässä alkoi meillä saalisleikit orastaa. Turussa kenttäkoirien kentällä ehdittiin ennen lumien tuloa käymään sen verran, että siellä Örkki alkoi osoittaa autosta ulos tultuaan, et hyppi minuu kohden eli odotteli leikin alkamista jo...

Tallensin ekan harjoituksen videolle, se löytyy tuolta Örkin omilta sivuilta. ihan täydet ei sen puruotteet olleet (vielä), mut muutoin se saalisti paremmin kuin odotinkaan, ei ukko ollut sille mikään mörkö. Mulla on ollut ihan jalostuksen tavoitteena se, että kasvatit olis "luonnonlahjakkuuksia" lajiin jollakin tasolla, eikä kyl nytkään tarvinnut pettyä. Mä ite tykkäsin aikoinaan kovasti tuosta mun B-pentueestakin aikoinaan. Iskan eka pentue eli C-penue ei ollut ihan samaa tasoa ainakaan kaikkien narttujen osalta. Aina ei onnistu.

Örkin kohdalla nyt ainakin näyttäis, et urosvalinta olis onnistunut eli sopi ainakin Iskalle. Isästä eli Örtsystä hain, tietysti vahvuudenkin lisäksi, hyvää hermorakennetta ja kaksiviettisyyttä; tuntuis se, että se ois kyennyt jättämäänkin niitä. Iska on ihan normihermoinen, mut ei kumminkaan ehkä mikään rautahermo, kiihtyessään se nousee aikas atmosfääreihin ja jo sitten ääntäkin löytyy... Örkki on Iskaa tasaisempi ja myös siis kaksiviettisempi... onkohan se niin, että se tasaisuus tuleekin just viettirakenteesta, kun Iskahan on(kin) saalispainotteinen... Örtsyn isälinjasta on saattanut tulla myös lisää dominanssia... Olis ollut kyl ihan kiinnostavaa nähdä, että jos pentuja olis tullut jokusen enempikin, et mitä oisivat olleet, mut itsekkäästi ajattelen, että mulle tietysti on pääasia, et sain ite koiran tästä... Se nyt vallan on hieno juttu kumminkin, että ainakin nyt esikuvilla Örkki oli terve, sukutaulussa kun kertaantuu, vaikkakin kaukaisesti (5 - 6) Xento. Vahvuutta ja fyysistä voimaa ja voimakasrakenteisuutta sielt voi tulla, mut samalla siinä on luustoriski.

Sitähän ei sitten tiedä, et miten Örkki-poika pelittää jatkossa, kun vaatimukset alkaa kasvaa. Uskoisin kyl, että sen otteet kumminkin paranee tuosta. se kun kaiken kaikkiaan on harvinaisen nopea vahvistumaan vähän kaikessa.  Se on reagoinut ja saattaa reagoidakin tosi voimakkaasti johonkin, mut vahvistuu sitten tosi nopeaan. Otettiin vielä toinen kerta sen kanssa, maalimiehen antaessa ärsykkeen, tässä se jo vastustikin ja vaikka otteet oli vielä vajaat, ni jo se puri jämäkämmin siinä. Yllättävää oli se, et treenin loputtua autolla se piti tyynyä suussaan eli kanavoikin jo jonkun tovin. Mun kanssa saalisleikeissä se jokseenkin aina, kun liike tai veto patukasta loppui, se samantien pudotti patukan.

Nyt on koettu eka Uuden vuoden aattokin; hyvä, hyvä: ei Örkki ollut moinaskaan paukuista. Taas tässäkin, ulkoilessa, se ekalla kertaa säpsähti ja niskakarvat nousi, sen jälkeen raketit oli sille täysin yhdentekeviä, just semmoinen se on. Muistan, miten se neliviikkoisena ekalla kertaa reagoi imuriin. Pentu tosin oli täydessä unessa (säikähdys suurempaa tällöin), kun räpsäytin imurin käyntiin; se pelästyi ihan mahottomasti, meni kuin viitapiru ympäri kotia paeten imuria tuolien alle jne... reilut toista viikkoa, olisko ollut pari imurointikertaa, ni jo se pureskeli imuria sen käydessä... siitä vielä muutama kerta, ni imuri ei juur enää kiinnostanut...

Örkin pentuaikaa...
Turinoin siitä, täällä kun jutut säilyy tallessa, jos myöhemmin tarvii joskus. Örkin "pentulaatikkoaika" ei sitten mennytkään ihan helpolla, aika kivinen tie sille tuli. Jostain syystä Iskan maito ei ollutkaan riittävää, joko sitä oli liian vähän tai sitten se oli liian laihaa. Laitoin Iskan melko rasvattomalle kantoajan lopussa, kun sain kuulla "vinkin" et pentu ottaa omansa, vaiks emä ei saisikaan paljoa ruokaa, Iska kun oli pikkuisen pulskassa kunnossa ja pentuja kun vain yksi. Mut tekeehän narttu maitoa kuitenkin kaikki tissit täyteen, et vahvempaa ruokaa se olis kenties tarvinnut. Mut, voihan aina olla voinut asiaan vaikuttaa Iskan korkea ikäkin. No, hieman alle viikon vanhana pennun paino ei enää noussut ja vähitellen se alkoi jo laskea, hui... Normistihan ei huonokuntoisia pentuja pidä avustaa millään tekohengityksellä, mutta mulla on ollut myös pois hiipuva pentu, tämä pentu nyt ei täsmännyt siihen. Päinvastoin, pentu oli hyvinkin elinvoimainen ja todellakin nälkäinen aina, kun katoin sen syövän, oikein ahmatti, silti paino ei noussut??? mitähelv... Mun järki sanoi, että nyt ei taida vikaa olla pennussa. Päätin kokeilla vastikkeella; 8 vrk sunnuntai-iltana hain apteekista Royal Caninin vastiketta ja aloin syöttää tuttipullolla, pentu söi todella ahnaasti. Iska sai kuitenkin muutoin hoitaa pennun ja myös lämmittää sitä, tämän tehtävän se suorittikin kiitettävästi. On ihmeellistä, miten Iskan tapainen eläväinen koira sitkeästi viettää aikansa tunnista toiseen pennun kanssa laatikossa, vaikka yhdessä pennussa ei sille ollut liikoja tekemisiäkään. Kahteen ikäviikkoon asti se pysyi pentuaan vahtien laatikossa uskollisesti 24/7, pois lukien vain pissatusreissut ja myöhemmin ruokailut. Ruuat vien aina ekan viikon ajan laatikkoon, koska nartut ei mielellään lähde edes syömään sinä aikana. Sitä myöten kun pennut kasvaa, ni narttukin alkaa "hölläämään".

Pulloruokinnan aloitettuani pennun paino nousi huimasti, yli sata grammaa vrk. Pentu "pääsi" sitten kerran varkain tissille ja niinhän siinä kävi sitten, että ei se jaksanut syödä vastiketta päälle kuin tipan. Olikin vaikeaa saada taas kiinni siitä, että milloin sille tarjota ruokaa, jotta ois ehtinyt ennen sen oma-aloitteisuutta... Taas kävi niin, että pennun paino ei noussut sinä vrk:na eli selvästi tuli nähtyä, missä vika. Tein radikaalin tempun ja laitoin Iskalle vanhaa T-paitaa hieman operoimalla vaatteen päälle, pentu ei päässyt siten enää tissille. Yksinäiset pennut yleensä syö aina samasta tissiparista, johon ne on löytäneet synnyttyään. Tämä pentu oli keskimmäisillä nisillä, ni oli helppo peittää ne paidalla kun takatissit oli jo kuivuneet. (Muuten, voi olla, et maito ois riittänyt paremmin, jos olisin ymmärtänyt sen verran ohjata pentua syntymän jälkeen, että se ois "löytänyt" takatissille.)

Pulloruokinnalla pentu nosti päivittäin painoaan huimasti, aina yli sata grammaa reilusti. Seuraava ongelma oli se, että nälkäinen (siis suorastaan aliravittu) pentu oli niin ahne, että imaisi aina tuttipullon tutin ihan nieluunsa asti ja oli sitten liki tukehtua. Yski ja köhi, lopulta kröhi sen verran pitkään ja rohisi hengittäessään, et lähdinpä viemään sitä klinikalle. Pennulle voi käydä niin, et vetää maitoa keuhkoihinsa, silloin se saa tulehduksen ja se on melko varmana pennun menoa. Ell kuunteli keuhkot, totes että tosi vähän on sitten, jos on, oli vastahakoinen ab-kuurille. Mut mä vaadin sen, en piru enää anna periks tässä, sen verran jo vaivaakin nähty... Siis viikon kuuri antibioottia. Siin on vaara aina, et pentu menee ripulille, mut mä ajattelin, et tällä pennulla ei olis paha, jos hetken ois vähän löysempääkin. Mut eipä se mennyt löysäksi, ei sitten ollenkaan. Pentu edelleen vähän väliä ahneena yski sitä tuttia ja kröhikin, onneksi oli se ab-kuuri päällä), kunnes tajusin kaupasta katella ihmislasten pulloja. Tuos RC:n pullossa, joka tuli paketin mukana, tutti oli ainakin tälle pennulle ihan liian pehmeä, se sai sen ihan littanaksi imiessään niin voimalla. Ihmislasten tutti oli parempi, kovempi. Senkin kans jonkun kerran yski, mut huomattavasti paremmin alkoi ruokailut sujumaan. Jälkeen ajttelin, että jos en olis hoksannut, et mistä kiikastaa, ni pentu olis kuollut nälkään!

Se seuraava ongelma; pentu ilmeisesti kykeni sulattamaan RC:n vastikkeen niin hyvin, että eipä meinannut kakkia juur ollenkaan. Vaikka miten Iska nuoli sen joka kerta, mä myös lisäks hieroin, ni ei silti kuin ehkä kerta per vrk. Ja sitten se oli jo melkoisen kuivunutta pötkylää ja auttaa pentua piti sitten ihan "lypsämällä" sormin. Se onnistuu hännän juuren molemmin puolin hieroen. Aika homma siinä oli ihan jok'ikinen kerta saada se kuivunut kökkärä ulos, joka aina oli siinä ekana. Yhden kerran jouduin laittamaan ihan risiiniöljytipat vastikkeen joukkoon, kun pentu ihan kitisi jo, kun ei kakkinut. Se on vain huono siitä, kun haittaa ravintoaineiden imeytymistä. Mut onneksi oli ainoa kerta, muutoin jotenkuten selvittiin ilman. Tavallista ruokaöljyä laitoin vastikkeen joukkoon hieman, mut ei se tainnut auttaa, sehän imeytyy kuten ruokakin.

Kehitys oli ollut ihan normia; 2 viikkoisena silmät auki, kuulo toimi ja lämmön säätely alkoi tässä kohtaa myös toimia; pentu läähätteli ekan kerran... Tälleen ainoana pentuna se kehittyi siten erilailla (?), että se reagoi jo joka ääneen. Isossa pentueessa ne elää toistensa kanssa yhdessä, eivätkä niinkään erota ympäröivää maailmaa.

Jossain vaiheessa, n. kolmen viikon ikäisenä, pentui alkoi rapsuttelemaan! Mitä sille oisin voinut tässä kohtaa tehdä...hmmm. No nyt jälkeenpäin tiedän, että pennulle olisi tietenkin pitänyt laittaa vastikkeen joukkoon alusta asti maitohappobakteereja. Normistihan pentu saa emänmaidossa tietysti luonnon bakutkin, tuo vastike lienee aika "steriili" niiden suhteen, sen lisäksihän pentu sai vielä sen ab-kuurin, joka "tappaa" loputkin hyvät bakteerit suolistosta. Hiivan epätasapainohan pentua sitten vaivasi. Ajattelin, et vaiva helpottaisi, kunhan pentu siirtyy kiinteään ruokaan, mut kestäähän se, että suolisto tasapainottuu. Kysyin sitten myöhemmin Virtasen Ilulta vinkkiä hiivan hoitoon, ja kyllähän se rapsutus ohjeillaan laantui ajan myötä, parissa kuukaudessa kutakuinkin. Ruuan joukkoon Rasilaisen valmista valkosipuli/hapankaalia, Teho-Bactia ja piimää ihan reilustikin. Siinä se resepti, joka riitti, Örkki syö kumminkin ihan kuivamuonaa pääruokana. RC:n sakemannijunioria, joka on mun mielestä ollut ihan loistava ruoka kasvavalle. Örkki ainakin on kasvanut (tosin nopeasti) ollen hyvin timmissä kunnossa, sillä ei "luut paista", mut silti rasvaprosentti on vähäinen ja ihan ikäisekseen sillä on jo aika muhkeat lihakset. Parhaimmassa kunnossa se minusta on, noista mulla olleista kasvavista.

Muutaman kerran olen putsannut sen korvat, on hieman tullut sitä hiivan aiheutamaa töhnää, ehkä yhteensä kolmisen kertaa. joista viimeinen kerta tässä alle puolivuotiaana ja hitto; Örkkipä olikin sitä mieltä, että niitä ei putsatakaan... jonkinmoinen yhteenotto siitä sitten tuli, mä kyl en anna periksi sille, että en voisi käsitellä koiriani hoitotoimenpiteissä. Pitihan se pikkuisen laittaa "hundkaruselliin" ja oikeesti: vieläpä toisenkin kerran... No, nyt saan niitä korvia tutkiskella ja se sietää sen ja ihan tyynesti se asiaan nyt suhtautuu, hieno poika! Samoin kynsien leikkuu sujuu suht mukavasti. Siinä kyl Iskasta on ollut apu, se kun osaa jo hommat, menee "kellimään" jo kun otan leikkurit käteen. Hiukan vaikuttaa, et pentu ottaa mallia ja asettuu viereen maate ja se pysyykin siinä, kun malli on vieressä. Siitä sitten vain rauhassa kellistän kyljelleen. Makupaloilla vahvistan joka tassun jälkeen, ni kyl se hyvin sujuu. Tästä ei ole tarvinnut mitenkään erityisemmin keskustella.

Örkki oli jo pienestä kova poika pureskelemaan mun käsiä, pulloruokittuna ja ilman sisaria leikkikavereina, se tykästyikin siihen tietty ihan tavattomasti, aloittaen joskus kolmi-neli-viikkoisena. Puri kovinkin, mut mitä voi tehdä neliviikkoiselle... odottelin ja seurailin, et josko Iska alkais jo "koulia" sitä, ni ehkä mäkin... mut höh, vanha, kokenut narttu antoi sen aika vapaasti häärätä melkoisen vanhaksikin. Kuusviikkoisena mulla oli käsivarret niin pahoilla ja melko syvilläkin naarmuilla, et oli pakko alkaa puuttua siihen. No, siinähän sitä työmaata sitten olikin seuraaviksi kuukausiksikin. Pirunmoinen pentu, se saattoi yhden päivän muistaa asian ja taas...

Eli oon joutunut poikaa vähän "ravistelemaankin ennen käyttöä", mitenkään pehmoiselta se ei vaikuta. Saattapi ollakin ihan sopiva mun ohjaukseen. Pienempänä mä jo hetken ajattelin, et se on liiankin vahva...
Örkki on ulkona herkkä haukkumaan kaikki, mikä liikkuu. Epävarmuudestahan se lie lähtöisin, en osaa sanoa kuinka paljon, mut ihan selvästi siihen on vaikuttanut emänsä suojeluinto pentuaan kohtaan. Iska kyl on kertonut selvästi vieraille, sekä koirile että ihmisille, et vahtii sitä, ja pentu ottaa mallia eli on oppinut, et vaaroja on... Örkki on silti tosi nopea vahvistumaan likipitäen kaikkeen, en ole vastaavanlaista ikinä nähnyt. Esim imuria se pelästyi toden teolla; pentu nukkui, kun käynnistin sen ja sitten se paineli kuin viitapiru ympäri asuntoa paeten imuria. Ei memnyt kauaa, pari imurointikertaa ja reilu viikossa, ni se jo pureskeli sitä sen käydessä... Vieraisiin koiriin se myös reagoi alkuun tosi voimakkaasti (se Iska), oli ihan selkä köyryssä kuin kissa, karvat pystyssä murisi eikä mennyt liki... nyt on jo ihan toisenlainen, vaiks kauempaa vieläkin haukkuu karvat nostaen. Koirapuisto on ollut oivallinen paikka havaita sen vahvistumista. Siellä kun on kaks aitausta vierekkäin. Kun mentiin puistoon (ei käydä samassa muiden kanssa) ja toisessa aitauksessa oli joku vihaisemmin haukkuva, Iska vastaa välittömästi, ni pentu ei rohjennyt alkuun mennä väliaidalle ihan lähelle. Jos Iska oli hiljaa, ni pentukin paineli heti tutustumaan aidan viereen... Muutamia viikkoja, no jo pentu saattoi mennä Iskan reagoinneista riippumatta. Myös ihmisiä Örkki haukkuu kauempaa, mut selvästi sen äänensävy on saanut innostuneisuuttakin. Joskus 8 viikkoisena suunnilleen sillä oli ihmisiäkin kohtaan vaihe, että ei mennyt lähelle, istui ja katteli vaan...   Mielellään se nyt puolivuotisena jo touhuisi ihmisten kanssa enemmänkin ja ihan avoimelta se vaikuttaa siten lähikontaktissa. Tykkää vaan napsia käsineitä tai tarttua hihaankin... tuntuu se innostuvan ihmisistä.

Joulupäivä. Örkki 6kk.
On kasvanut huimaa vauhtia, painaa nyt 34kg ja on tosi vanttera ja jyty nuori herra. Örkki kuvattiin Kankaanpäässä Ventelällä kokonaan. Lonkat B, kyynärät nollaa ja olkapäät, polvet sekä koko selkä terve, lannerangassa normaalit 7 nikamaa, tästä otettiin myös sivukuva.

Örkillä saalivietti kehittyi alkuun hitaasti, jota häiritsi ihan varmasti se, että ovat Iskan kans yhdessä vallan ulkoilemassa ja muutoinkin. Mutta koko ajan se kehittyy, nyt jo on noussut sen verran, että odottaa jo aloituksessa saavansa purtavaa. Noin muutoin se on kova poika ollut koko ajan pureskelemaan vähän kaikkea. Kotona Örkillä on hauska tapa (se sitoo) mun kävellessä kietoa etutassunsa mun jalan ympäri. Urosmainen jäbä se on ollut jo pienestä siinäkin, et astui pienenä noita pehmoleluja ja vähän vanhempana se alkoi koittaa rajojaan astumalla Iskaa... Iska on kyllä "koulinut" sitä aika rankastikin. Örkki vaan on melko tulisielu ja suuttuu takaisin. Muutama pikkukolhu Örkki on naamaansa saanut, mut vielä ei sen pahemmaksi kuitenkaan ole äityneet. Jossain määrin Örkki kunnioittaa kumminkin, vaik äänellään ilmaisee vastustavansa hyvinkin.
Tämän verran se toimii jo patukan kans: Kyllä se ihan korjaakin otetaan, aina kun antaa siihen mahdollisuuden.

Kohta mennään ekan kerran kokeilee maalimiehellä. Jänskättää kovasti, et miten siellä toimii ja mitä se meinaa ukosta.