Iska astutettu onnistuneesti kahteen kertaan. Uros erittäin hyvän tuntuinen koira Immo v Waldwinkel. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan parasta. Immo on koira josta mä tykkään. On se kumma, jos mä en tästä saa sellaisia, joita haenkin eli normi perhekoiria, jotka olis myös hyviä harrastuskoiriakin. Energisiä ja avoimia koiria, joista tarvittaessa löytyy luonnettakin.

Iskan juoksu alkoikin jo Maanataina sitten. Nyt olis tarkoitus astuttaa se jos vaan onnistuu tällä kertaa. Päivittelen uroksen tiedot sivuille pikapuoliin. Suunniteltu uros edustaa suvultaan tämän päivän ihan kärkisukuja suojelussa. Jänskää...

Tänään käyty eläinlääkärillä 8 v. tarkastuksessa Kennelliittoa varten. Kennelliitto kun vaatii nykyään 8 täyttäneeltä todistuksen terveydestä, ilman sitä ei pentuetta saa rekistöröityä. Ihan järkevä juttuhan tuo on, ettei käytetä heikkokuntoisia iäkkäitä narttuja.

Kaikki oli ok ja ell. sanoin se on ikäisekseen vahva ja hyvässä kunnossa. Tutkimus piti sisällään yleiskunnon tarkastelua, korvat, karvat, silmät, suu ja hampaat, sydän, kohdun tunnustelua ym. kaikenlaista.
Hampaista mä ite ajattelin, et jos on hammaskiveä, mut ei kuulemma olekaan (se on aika hyvin tän ikäisellä). Hampaissa kulmureissa on keltaista takapuolella, ni se onkin kuulemma värjäymää. Takahampaissa ei tosiaankaan ollut mitään. Etuhampaitahan Iskalla on poikki aika monta, se kun tökkää kepin- ja kävynheitossa milloin kiviin, milloin metsässä puunjuuriin. Monesti on naps vaan kuulunutkin sen töksähtäessä päin. Olisi pitänyt osata varoa heittelemästä tällaisessa maastossa. Mut 8 vuodessa väkisinkin jo ehtii paljon sattumaan.

Jos nyt Iskan pennutan, ni eläinlääkärin mielestä sen pitäisi mainiosti kestää sen rasitukset. Ainakin ulkoillessa sitä voi rasittaa hyvin, uiminen kepinheittoineen mennen tullen ja parin tunnin metsälenkki vielä välissä ei ainakaan rasita sitä mitenkään. Kotiin palatessa autosta lähtiessä veto on entisenlainen. Tietenkään sitä ei voi eläinlääkärikään ennalta tietää, että jos joku vaiva tulee.