Onnistuihan tuo, siis tämän tekeminen ja ulkoasukin on ihan miellyttävä.

Innostuinpa nyt pohdiskelemaan tuota koiraa. Ongelmat meitin väleissä juontaa aika paljon sen vetämisestä. Se on ollut kova tyttö vetämään taluttimessa sekä ulos- että sisällepäin. Pentu- ja nuoruusajoilta opittua, sisälle tullessaan on saanut ruokaa, joka on sen elämän yksi tärkeimmistä asioista. Sitä vetämistä siltä olen yrittänyt myöhemmin poistaa monin eri tavoin. Ja pakko myöntää, että onnistumatta siinä. Se juurikin pilaa suhdetta, kun koiralla on sitten ristiriitoja, muutoin kun se tottelee aikas hyvin, mutta toisessa kohtaa en saakaan omaa tahtoani läpi. Koira joutuu elämään epätietoisuudessa omasta paikastaan ja se tuo sille stressiä ja aiheuttaa epäluottamusta minuu kohtaan. Vuosien aikana asiasta on "otettu yhteen" nyt jo kahteen otteeseen, pitkiä aikoja kumpikin kerrallaan. Mut nyt päätin luovuttaa, on pakko tai meitin suhteesta ei jää jäljelle mitään hyvää.

Heitinpä n. kuukausi sitten kelkan toisinpäin, eli alkuun jopa kehuin sitä vetämisestä, tosin vain kerran. Sittemmin olen ollut kuin en huomaisikaan asiaa ja kas, koirakin rauhoittui, kun en enää taistele sen kanssa. Parempi se on olla taistelematta, jos ei sitä kerta voi "voittaa", ei koskaan pitäisi näyttää koiralle omaa "kädettömyyttään". Asiaa auttaa myös se, että käytän nykyään kotioloissa sillä fleksiä taluttimena. Se pääsee haistelemaan "posteja" vapaasti sen avulla ja saa muutoinkin liikkumatilaa vapaammin. Kulkekoonn kotinurkissa lopun ikäänsä vaikka flexissä. Toki toisinaan se innostuu vetämään vieläkin, mut yritänpä kestää vaikka oman selän päälle se ottaakin. Toisinaan pysähdyn ja koirakin pysähtyy, ni saan hengähtää.

Että kaikenlaista ongelmaa sitä "vanhalla" iällä koirien kanssa voi tullakin. Enpä olis uskonut, oma usko omiin kykyihin (koiran hallintaan saamiseen) vieläkin saa kolauksen.

Puruissa ei hallinnan kanssa olekaan ongelmaa, siellä kun sitä on tehty ihan alusta asti koiran henkisen kasvun mukaan, eikä mun koirat yleensä saa kokea minkäänlaista rakoilua tai lipsumista siinä. Tottisosio tosin on aika p:eestä. Iska on hyvin näyttänyt myöhemmin, mitä kaikkea sen kanssa on jättänyt tekemättä ja joka johtui ihan omasta laiskuudesta tarttua asiaan, järki ja oma kokemus kyllä sanoi, mitä milloinkin olisi pitänyt tehdä. Mut juurikin oma usko omiin taitoihin väitti että kyllä sen saan myöhemminkin ja seli. seli... oi voi, ihan niin se ei mennytkään, osa unohtuikin jo.

Mut nyt lopettelen jaarittelua ja olkoon tämä lähtökohta blogille, tarvinnee alkaa hipsiä töihinkin jo.