Iskan astutus oli Huhtikuussa, kun uros oli nuorehko ensikertalainen; homma meni harjoitteluksi alkuun. Onnistunut astutus jäi sitten ihan viimiselle tärppipäiville. Ja niinpä ultrassa löytyi vain yksi pentu ja edelleen 8:lla viikolla röngtenissä oli vain tuo yksi. Iskan ikäkin osaltaan varmaan vaikutti vähäiseen pentumäärään, mut luultavasti tuo astutuskin. Mutta, koirat on koiria... ei ehkä nuorelle pojalle alkuun ollutkaan helppo homma tämmöinen vanha akka, joka koirien kesken on kyllä vähän päälle päsmäri ollutkin... minusta siin ei ole mitään kummallista, ihan normisettiä. Koirilla on hiearkiansa ja korkea ikä antaa korkeaa asemaa... Pojalla harrastuskoirana oli kaiken kaikkiaan vähän kokemuksia toisten koirien kanssa olosta. Mut, kun kokemusta pojalle tästä karttui, se oli hyvinkin urosmainen ja sen mitä Iskan kanssa puuhailivat, osoitti se dominanssiaankin ja oli kaikin puolin "kunnon koira", oikeinkin hyvä poika. Iska kun innostui välillä astumaan poikaa... ni eipä se tykännyt siitä, ihan niin kuin uroksen kuuluukin siinä kohtaa sanoa sanansa. Uros myös koitti dominoida Iskaa alkuun laittamalla kuonoaan Iskan niskan päälle ja yritti nousta siitä, tätähän Iska taasen ei salli. Et pientä normi koirien keskinäistä purinaakin välillä jne..

Synnytys tapahtui 63 vrk:lla ja se oli todella pitkä, jo avautumisvaihe kesti yli 50 tuntia.  Hitaus johtunee siitä, kun pentuja on vain yksi; se ei stimuloi supistuksia avautumisvaiheessa. Pienet supistukset siinä vaiheessa avaa kohdunsuuta ja kun niitä on vähän, homma hidastuu. Iskalla oli niitä, mut ilmeisen harvakseen. Silti iltapäivällä n. klo 17 lähdin päivystykseen , kun aikaa vaan kului ja kului, siis lämmönlasku piikki Iskalla oli ollut jo Torstai-iltana! Pitkä odotus on raastavaa, kun ei voi ihan varma olla, et kaikki on ok. Ja kannatti se käydä, eläinlääkäri tarkisti ultralla, että pentu oli ok ja olihan se, ei mitään hätää. Tarkisti myös Iskan kohdunsuun, sanojensa mukaan oli "siinä ja siinä" ja että melkein on niin kuin auki... tuputti leikkausta kyllä, mut mun maalaisjärki sanoo, et jos on vasta siinä ja siinä, eipä se pentu oiskaan voinut syntyä aiemmin. Päätin odottaa luonnollista tapahtumaa, koska kummallakaan, ei pennulla, eikä Iskalla ollut mitään hätää. Ei ollut mitään vuotoja ei vesiä tullut, päätin odottaa; että synnytys käynnistyy, kun on sen aika. Nuori eläinlääkäri oli sitä mieltä, et koirilla ei synnytys riipu niiden tahdosta, hevonen kuulemma vaan ei synnytä jos ei halua. No, tiedeihminen kun en ole, mutta kummasti koirat vaan tuntuu kykenevän ajoittamaan synnytyksen iltaan, yöhön, tai aamuun eli silloin kun on rauhallista. Päiväsynnyttäjiäkin on, mut siis usemmiten se tapahtuu hiljaiseen vuorokauden aikaan..

Synnytys käynnistyi sitten yöllä 23.30 ja sitä kesti kokonaista neljä tuntia, alle puolen välin soitin yöpäivystykseen, meinattiin, et voi vielä odottaa, sanoi et kyl siihen voi mennä aikaa, että ne viimeiset voimakkaat supistukset alkaa. Iskalta tuli vesikin vasta sen jälkeen ja taas voin odottaa. Sillä oli aiemmin tullut jo pieni määrä ja kun en tiennyt et paljonko sitä on, kun on vaan yks pentu... mut sitten kun tuli, ni oli sitä yhtä paljon kuin isommassakin pentueessa ja siis varmistuin, että voidaan vielä odottaa. Aikaa meni taasen sen puolitoista tuntia ja supistuksista puuttui edelleen se "viimeinen rutistus" ja sitten oli jo aika lähteä päivystykseen. Synnytysvaikeuksia helposti tulee, kun pentuja vain tuo yksi, jälleen se vaikuttaa siihen tässäkin, että ei stimuloi niitä. Mutta myös Iskan ikä saattoi jo nyt vaikuttaa, että on polttoheikkoutta. Klinikalla sille annettiin lisäkalkkia ja oksitosiinia, joka voimistaa supistuksia. Kaikille se ei vaíkuta ollenkaan, mut Iskaa supisteli, tekihän se sitä jo aiemminkin. Sitä en tiedä, et lisäsikö se niiden voimaa, varmaan koska kumminkin homma eteenpäin meni. Koko parin vuorokauden ajan synnytysprosessi siis eteni koko ajan, mut tavattoman hitaasti.

Eläinlääkärin avustuksella kuitenkin pentu saatettiin maailmaan, kesti silti sen verran kauan, et pelkäsin jo pennun menehtyneen: Mutta ihmeitä tapahtuu: Pentu oli elossa, ja se oli kooltaan suuri: n. 600gm ja on uros, väriltään luultavasti bicolor. On tuommoisen kokoisessa jo nartulla hommaakin työntämisessä. Tässä kohtaa iso kiitos kuuluu päivystyksen eläinlääkärille; tavattomasti teki töitä, jotta pentu saatiin maailmaan ja siis vielä elävänä! Työasentokin varmaan hankala kun Iska oli lattialla... välillä kylö "pyysin" Iskan seisaalleen, josko ois helpompaa... ja taas laitettiin kyljelleen ja varmaan milli milliltä pentu tuli ulospäin, tai ainakin minusta tuntui siltä, et varmaan milli... Mun oma selkä ainakin olis ollut koetuksella tuossa. Lupasin jossain kohtaa, et jos se elävänä tulee, vien lekurille kakun kiitokseksi ja kyllä aikosin sen nyt viikolla myös toteuttaa. 

Eläinlääkärin kädessä pentu liikahti, oli sitten paikallaan ja kehoitin eläinlääkäriä hieraisemaan sitä eli emon tehtävän ihmisen tarvii sitten hoitaa, kun pentu ei ollut emällään. Pentu alkoi sitten liikkumaan ja heti kehoitin antamaan sen emälleen. Jos pentu on elinvoimainen, sen pitäisi itse selvitä ja löytää tissille. Iska tekikin sitten hommiaan nuolemalla pennun ja ei kauaa mennyt, kun pentu oli tissibaarissa. Yöpäivystyksessä oli sen verran hiljaista että se sopi, et oltiin sen aikaa vielä, että pentu sai syödä ternimaitonsa. Kävin autolla hakemassa kassin pentua varten ja laskuakin maksaessa Iska oli pennun kanssa toimenpidehuoneessa.  On noi mainioita nuo emot, ei ne jätä pentuaan, vaik ovat ihan vieraassa paikassa, Iska oli pennun kanssa oikeinkin tyytyväisen ja huolettoman näköinen. Kaiken kaikkiaan se pysyi koko pitkän synnytyksen ja klinikan tapahtumista huolimatta ihan tyynenä koko ajan. Hyvä.

Pennun syntymäpäivä on siis 3.6. 2012.

Nyt pentu on kahden vuorokauden ikäinen, ekan aikana se söi ihan mahottomasti, painoa tuli lisää 45g, kun isossa pentueessa ja vissiin muutoinkin, on ihan normia sekin, et painot laskee ekan vuorokauden aikana. Toisen vrk:n aikana painoa oli tullut vähemmän, eli 25g. Mut lisää on tullut kumminkin. Sen jälkeen kun klinikalla pentu annettiin emolle, ei mun ole kertaakaan tarvinnut koskea siihen, muuta kuin uteliaisuuttani ja ihaillakseni sitä. Eli on itse selvinnyt ja vaikuttaakin olevan ihan tyytyväinen, ei huuda ylimääriä; syö ja nukkuu. Huoneen lämpöä nostin 26:een, koska on yksin, sillä ei ole sisaruksia lämmittämässä. Kun pentuja normisti on enempi, nehän pieninä hakeutuvat toisiinsa kiinni yhteen rykelmään, jotta pysyvät lämpiminä. Tällähän ei nyt ole se mahdollista. Ainakin näyttää, et tuo 26 astetta olis riittävä, kun Iska poistuu, ei pennulla tunnu olevan kiire minnekään, välillä se nukkuukin Iskan kyljestä vähän irrallaan. Pari viikkoa pennuilla on kriittistä aikaa, et vielä en hehkuta, mut nyt vaikuttaa, että ei hätää, mut koskaan ei tiedä...