No nii, nyt on käyty Örkin kans ekan kerran maalimiehen edessä... Oltiin sunnuntaina 30.12.  Tarvii sanoo, että en kyllä ollut pettynyt siihen. Erityisesti pidin siitä, että miten se meni kentälle. Örkillähän ei ole kovinkaan kummoista vietillistä pohjaa eli ehdollistumaa tuonne Kuusjoen kentälle, ni varsinkin siihen nähden se oli aikas hyvä... Alle kolmikuisena oltiin käyty kolmisen kertaa ja nyt viikkoa ennen Joulua kävin tätä varten yhden kerran näyttämässä paikkaa sille. Silloin siellä oli lunta niin paljon, et ihan mökille asti autolla ei päästy, kävellen käytiin vähän kentällä leikkimässä ja ulkoilutin molemmat koirat kentän ympäristössä.

Kaiken kaikkiaankin sillähän on vähäinen viettipohja, kun vasta n 5 kk_iässä alkoi meillä saalisleikit orastaa. Turussa kenttäkoirien kentällä ehdittiin ennen lumien tuloa käymään sen verran, että siellä Örkki alkoi osoittaa autosta ulos tultuaan, et hyppi minuu kohden eli odotteli leikin alkamista jo...

Tallensin ekan harjoituksen videolle, se löytyy tuolta Örkin omilta sivuilta. ihan täydet ei sen puruotteet olleet (vielä), mut muutoin se saalisti paremmin kuin odotinkaan, ei ukko ollut sille mikään mörkö. Mulla on ollut ihan jalostuksen tavoitteena se, että kasvatit olis "luonnonlahjakkuuksia" lajiin jollakin tasolla, eikä kyl nytkään tarvinnut pettyä. Mä ite tykkäsin aikoinaan kovasti tuosta mun B-pentueestakin aikoinaan. Iskan eka pentue eli C-penue ei ollut ihan samaa tasoa ainakaan kaikkien narttujen osalta. Aina ei onnistu.

Örkin kohdalla nyt ainakin näyttäis, et urosvalinta olis onnistunut eli sopi ainakin Iskalle. Isästä eli Örtsystä hain, tietysti vahvuudenkin lisäksi, hyvää hermorakennetta ja kaksiviettisyyttä; tuntuis se, että se ois kyennyt jättämäänkin niitä. Iska on ihan normihermoinen, mut ei kumminkaan ehkä mikään rautahermo, kiihtyessään se nousee aikas atmosfääreihin ja jo sitten ääntäkin löytyy... Örkki on Iskaa tasaisempi ja myös siis kaksiviettisempi... onkohan se niin, että se tasaisuus tuleekin just viettirakenteesta, kun Iskahan on(kin) saalispainotteinen... Örtsyn isälinjasta on saattanut tulla myös lisää dominanssia... Olis ollut kyl ihan kiinnostavaa nähdä, että jos pentuja olis tullut jokusen enempikin, et mitä oisivat olleet, mut itsekkäästi ajattelen, että mulle tietysti on pääasia, et sain ite koiran tästä... Se nyt vallan on hieno juttu kumminkin, että ainakin nyt esikuvilla Örkki oli terve, sukutaulussa kun kertaantuu, vaikkakin kaukaisesti (5 - 6) Xento. Vahvuutta ja fyysistä voimaa ja voimakasrakenteisuutta sielt voi tulla, mut samalla siinä on luustoriski.

Sitähän ei sitten tiedä, et miten Örkki-poika pelittää jatkossa, kun vaatimukset alkaa kasvaa. Uskoisin kyl, että sen otteet kumminkin paranee tuosta. se kun kaiken kaikkiaan on harvinaisen nopea vahvistumaan vähän kaikessa.  Se on reagoinut ja saattaa reagoidakin tosi voimakkaasti johonkin, mut vahvistuu sitten tosi nopeaan. Otettiin vielä toinen kerta sen kanssa, maalimiehen antaessa ärsykkeen, tässä se jo vastustikin ja vaikka otteet oli vielä vajaat, ni jo se puri jämäkämmin siinä. Yllättävää oli se, et treenin loputtua autolla se piti tyynyä suussaan eli kanavoikin jo jonkun tovin. Mun kanssa saalisleikeissä se jokseenkin aina, kun liike tai veto patukasta loppui, se samantien pudotti patukan.

Nyt on koettu eka Uuden vuoden aattokin; hyvä, hyvä: ei Örkki ollut moinaskaan paukuista. Taas tässäkin, ulkoilessa, se ekalla kertaa säpsähti ja niskakarvat nousi, sen jälkeen raketit oli sille täysin yhdentekeviä, just semmoinen se on. Muistan, miten se neliviikkoisena ekalla kertaa reagoi imuriin. Pentu tosin oli täydessä unessa (säikähdys suurempaa tällöin), kun räpsäytin imurin käyntiin; se pelästyi ihan mahottomasti, meni kuin viitapiru ympäri kotia paeten imuria tuolien alle jne... reilut toista viikkoa, olisko ollut pari imurointikertaa, ni jo se pureskeli imuria sen käydessä... siitä vielä muutama kerta, ni imuri ei juur enää kiinnostanut...